Tämä on kliininen, prospektiivinen ja pitkittäistutkimus, jossa verrataan paikallisen isotretinoiinin tehoa ja haittavaikutusten ilmaantuvuutta paikallisen retinohapon tehoon ja ilmaantuvuutta paikallisen retinohapon tehoon ja ilmaantuvuuden ilmaantuvuuden ilmaantuvuuden vertaamiseen akne vulgariksen hoidossa. Tutkimuksen 30 osallistujaa rekrytoitiin Mexico Cityssä sijaitsevan ”Dr. Manuel Gea González” -yleissairaalan ihotautiosaston poliklinikalla käyneistä potilaista. He kuuluivat kumpaan tahansa sukupuoleen ja rotuun, heidän ikänsä vaihteli 13 ja 30 vuoden välillä, ja heillä oli 15-100 kasvojen tulehduksellista leesiota (papulo-pustuleita) ja/tai 15-100 ei-tulehduksellista leesiota (komedoneja) ja enintään kolme nodulokystistä leesiota. Poissulkukriteerit olivat seuraavat: raskaus tai imetys, systeeminen hoito steroideilla, antibiooteilla, antiandrogeeneilla tai suun kautta otettavilla retinoideilla edeltävien 24 kuukauden aikana, hoito ultraviolettisäteilyllä, yliherkkyys retinoideille tai vaikea systeeminen sairaus. Haastatelluista 44 potilaasta 14 jätettiin pois. Jäljelle jääneiltä henkilöiltä kerättiin yksityiskohtainen kliininen anamneesi, kirjattiin seborrhean aste ja laskettiin aknevauriot. Jokainen potilas sai joko isotretinoiinigeeliä 0,05 % tai retinohappovoidetta 0,05 %. Potilaita ohjeistettiin pesemään kasvonsa aamuisin ja iltaisin neutraalilla saippualla ja levittämään tuote iltapuhdistuksen jälkeen. Potilaat tutkittiin uudelleen 2, 4, 8 ja 12 viikon hoidon jälkeen, ja jokaisella tapaamiskerralla kirjattiin leesioiden määrä ja aknen vaikeusaste luokiteltiin Plewigin ja Kligmanin luokituksen mukaisesti. Tutkija, joka ei tiennyt, mihin ryhmään potilas kuului, arvioi sokkona haittavaikutusten, kuten kirvelyn, kutinan, eryteeman, kseroosin ja hilseilyn, vakavuuden, ja ne luokiteltiin seuraavasti: 1 = lievä, 2 = kohtalainen ja 3 = vakava. Kunkin lääkkeen teho määritettiin leesioiden määrän vähenemisen perusteella hoitoviikkojen 0 ja 12 välillä. Erinomainen vaste vastasi 76-100 %:n vähenemistä, hyvä vaste 51-75 %:n vähenemistä, tyydyttävä vaste 26-50 %:n vähenemistä ja heikko vaste 0-25 %:n vähenemistä. Tulokset analysoitiin tilastollisesti khiin neliö -testillä, Fisherin tarkalla testillä ja Wilcoxon-Mann-Whitneyn testillä. Vaurioiden lukumäärän muutokset viikkojen 0 ja 12 välillä analysoitiin erikseen kunkin hoitoryhmän osalta, ja tilastollinen merkitsevyystaso oli 0,05. Analyysi suoritettiin Stat-ohjelman version 4.0 avulla.
Tulokset: Potilaat jaettiin satunnaisesti joko ryhmään I (isotretinoiini) tai ryhmään II (retinohappo). Kumpaankin ryhmään kuului 15 henkilöä, ja sattumalta kummassakin ryhmässä oli yhdeksän naista ja kuusi miestä. Ryhmien väliset kliiniset erot ensimmäisellä käynnillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Molemmissa ryhmissä hoitovaste oli yleisesti ottaen hyvä (kuva 1). Molemmilla lääkkeillä oli samanlainen teho tulehdusvaurioihin. Ensimmäisellä käyntikerralla vallitsivat asteet III ja IV, kun taas 12 viikon hoidon jälkeen useimmat potilaat luokiteltiin asteisiin I tai II (kuva 2). Samanlaisia tuloksia havaittiin myös muiden kuin tulehduksellisten vaurioiden osalta (kuva 3). Ryhmän II potilaista kymmenen valitti hoitoon liittyvää kirvelyä, erityisesti viikoilla 8 ja 12, sekä eryteemaa ja hilseilyä 12. viikolla. Eryteema ja kirvely kestivät minuutteja tai tunteja, kun taas hilseily jatkui useita päiviä. Seitsemän isotretinoiinia saanutta henkilöä mainitsi ärsytyksen, joka oli lievää.