Noin 240 miljoonaa vuotta sitten meriä hallitsivat suuret matelijat, joita kutsuttiin nothosauruksiksi. Nämä nyt sukupuuttoon kuolleet merihirviöt kasvoivat noin viiden metrin pituisiksi tai pidemmiksi, ja ne räpyttelivät pitkiä pyrstöjään vauhdilla vedessä jahdatessaan kaloja.
Nyt tutkijat ovat löytäneet fossiileja eräästä mininothosaurustyypistä, jonka piirteet viittaavat siihen, että otus eli hyvin erilaista elämäntapaa kuin isommat serkkunsa. Brevicaudosaurus jiyangshanensis on saattanut lymyillä matalalla merenpohjalla ja kellua liikkumatta, kunnes pahaa-aavistamaton saalis on päässyt liian lähelle, sanovat tutkijat, jotka kuvaavat uuden lajin 28. lokakuuta Journal of Vertebrate Paleontology -lehdessä.
Kahdet B. jiyangshanensiksen fossiilit löydettiin louhoksista noin kilometrin päästä toisistaan Etelä-Kiinasta. Niiden koko – vain noin puoli metriä pitkä eli suunnilleen majavan kokoinen – sai ryhmän aluksi luulemaan, että se oli törmännyt nothosauruksen poikasiin, sanoo Ottawassa sijaitsevan Canadian Museum of Nature -museon paleobiologi Xiao-Chun Wu.
Mutta luut kertoivat toisenlaista tarinaa. ”Nuorilla , luut – erityisesti raajoissa – ovat pyöreähköjä”, Wu sanoo. Näissä fossiileissa luut olivat kuitenkin kehittyneet selvärajaisiksi muodoiksi, ja pään sivussa olevat kallon luut olivat sulautuneet yhteen, mikä todistaa, että otukset olivat aikuisia.
B. jiyangshanensiksella oli erilaisia piirteitä, joita ei löydy isommilta nothosauruksilta. Sen häntä oli lyhyt, leveä ja litteä, ja sen luut olivat tiheitä, mikä kaikki on voinut auttaa matelijaa tasapainottamaan kehoaan, kun se kellui matalassa vedessä.
”Tämä on ensimmäinen löytö pienikokoisesta lajista isokokoisesta ryhmästä”, Wu sanoo. ”Tämä on hyvin uusi elämäntapa, jonka nyt tiedämme nothosauruksista.”
Uudella kuvatulla matelijalla saattoi olla muihin nothosauruksiin verrattuna suuret keuhkot suhteessa ruumiin kokoonsa, mikä auttoi sitä pysymään veden alla pidempään. Tämän vahvistamiseksi tarvitaan kuitenkin tulevia luustotutkimuksia.