Sanat: Tom Connick ja Tom Smith
Tietyistä aiheista ei vain puhuta illanistujaisissa. Politiikka on yksi; uskonto on toinen. Siihen on syynsä – ne herättävät liikaa kiivasta keskustelua, ja ihmisten mielipiteet kummastakin aiheesta jäävät harvoin olkapäitään kohauttelevalle keskivaiheelle. Ajan myötä näyttää siltä, että tuohon listaan on lisättävä The 1975.
Manchesterilaisyhtyeestä on tullut nopeasti yksi modernin musiikin kuumimmista puheenaiheista, joka herättää yhtä lailla ihastusta ja inhoa. Matty Healyyn ja hänen bänditovereihinsa ei juuri suhtauduta välinpitämättömästi – ”rakasta heitä tai inhoa heitä” tuskin kuvaa sitä tunteiden intensiteettiä, joka tätä bändiä seuraa. Tutustu vain kommenttiosioon minkä tahansa artikkelin, videon tai haastattelun alla, jossa The 1975 esiintyy, niin näet, mitä tarkoitamme.
LUE LISÄÄ: How I learned to love The 1975
Riippumatta siitä, mitä vuoden 2014 Worst Band NME Award -palkinnostamme olisi voinut päätellä (se oli muuten lukijaäänestys), olemme oppineet rakastamaan The 1975:tä ikään kuin he olisivat omia jälkeläisiämme. Brittiläinen bändi, jolla on genrerajat ylittävä herkkyys, on sekä nykykulttuurin kuluttaja että tuottaja, täydellinen heijastus ajasta, jossa kulttuurirajat ja genretunnisteet tuntuvat päivä päivältä vähemmän merkityksellisiltä. Älykäs, popahtava ja kiinnostava yhtye on kasvanut teini-idoleista täysivaltaisiksi ikoneiksi, ja se ottaa rohkeita askeleita eteenpäin jokaisen uuden albumin myötä.
Näin mielin olemme käyneet läpi The 1975:n laajaa aiempaa katalogia kootaksemme heidän määrittelemättömän tuotantonsa parhaat palat. Balladista bängeriin, pop-punkista britpopiin, tässä on todella jokaiselle jotakin. Anna mennä, isoisä – anna heille vielä yksi mahdollisuus.
10) ’You’
Melodramaattinen, rakastunut balladi, joka sopii teiniromanssielokuvaan, ’You’ on yksi The 1975:n uhmakkaimmista kappaleista. ”It takes a bit more than you”, kuullaan taivaalle nouseva koukku, joka on mantra hylätyille rakastavaisille kaikkialla. Kummallista, että The 1975:n kaltaiselle areenat täyttävälle bändille tämä on varhainen EP-kappale, joka on myös liven settilistan pääkappale. Tuo omistautuminen syvien kappaleiden läpikäymiseen, vaikka he myyvät valtaville saleille, on vain yksi monista harvinaisemmista poluista, joita The 1975 on kulkenut kohti popin supertähteyttä. TC
9) ’Milk’
Kätkettynä ’You’-levyn loppuun piilotetuksi bonusraidaksi (muistatteko ne?), ’Milk’stä tuli nopeasti toinen epätodennäköinen fanien suosikki. Kuten monet The 1975:n parhaista varhaisista bangeista, se kertoo huumeista ja panemisesta, mutta ”Milkissä” näitä hyväksi havaittuja aiheita käsitellään etupainotteisella pop-sensitiivisyydellä. Yhtä herkullinen kuin ”straight lines that unwind you”, josta se on kirjoitettu (don’t do drugs, kids), ja kuten harva manchesterilaisyhtyeen kappale sen jälkeen, Milk on suoraviivainen pop-rock-hitti – ja sitäkin parempi siitä. TC
8) ’It’s Not Living (If It’s Not With You)’
Aika ’I Like It When You Sleep…’ ja ’A Brief Inquiry…’ -levyjen välissä oli Mattylle ja bändille paljastava. Taisteltuaan riippuvuutta vastaan laulaja vietti aikaa kuntoutusklinikalla Bahamalla puhdistautuakseen ennen kolmannen albumin kirjoittamista. Työjakso tuotti tulosta, ja hänen ja siellä olleen avainhenkilön – Favor-nimisen terapiahevosen – välille syntyi pysyvä ystävyys. Tämä kappale ei kerro tuosta uskollisesta ratsusta; sen sijaan Healy inhimillistää suurimman vihollisensa ja pohtii aiempaa riippuvuuttaan, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen. Raskas aihe ei ole suodattunut sävellykseen. Se on rakennettu reippaan pop-riffin varaan, ja siinä on kohoava ja optimistinen kertosäe, ja se vie sen, minkä pitäisi olla rankkaa kuunneltavaa, ja kääntää sen ihmeelliseksi uudestisyntymiseksi. TS
7) ’Antichrist’
Sori, Matty. ’Antichrististä’ on nimittäin tullut jonkinlainen albatrossi bändille – joka ikinen päivä Healy-parka avaa Twitter-ilmoituksensa satojen pyyntöjen edessä, että bändi lisäisi sen settilistalleen. Kappaleen lisäämiseksi perustettiin jopa change.org-vetoomus. Sitä ei ole koskaan soitettu livenä – Matty ei ole varma, pystyisikö hän tekemään sille oikeutta tai käsittelemään sitä emotionaalisesti, ilmeisesti. Ei ole kuitenkaan vaikea ymmärtää, miksi se on niin suosittu valinta – doominen, synkkä ja voimakas, se on täydellinen tisle alkuvuoden 1975 goottihenkisimmistä suuntauksista. TC
6) ’I Always Wanna Die (Sometimes)’
Tämä kappale kuulostaa kadonneelta klassikolta The Verven ”Urban Hymns”-levyltä tai Radioheadin ”The Bends”-levyltä, ja se on yhtye mahtipontisimmillaan ja kunnianhimoisimmillaan. Yhdessä David Campbellin kanssa, muusikon, joka sovitti jouset The Goo Goo Dollsin mammuttimaiselle ’Iris’-levylle, finaali ’A Brief Inquiry…’ on mestariteos sinänsä. Ihailtavalla rehellisyydellä pohdiskeleva Matty on inspiroitunut ja uhmakas vastoinkäymisten edessä (”There’s no point in buying concrete shoes, I refuse”), mutta se on painava sucker-punch keskimmäisessä kahdeksannessa, joka tekee kappaleen suurimmasta kyynelehtimisestä: ”If you can’t survive, just try”. TS
5) ’Somebody Else’
Hetki, joka sai useimmat esikoisalbumin naysayers heräämään ja kiinnittämään huomiota, ’Somebody Else’ on sydänsuruinen hitti kuin harva muu. Määrätietoisesti nykypäivää lyyrisissä kosketuspisteissään (”I’m looking through you while you’re looking through your phone”), se on täydellinen esimerkki The 1975:n kyvystä kääntää kuluneita trooppeja, kuten rakkaus, seksi, kuolema ja huumeet, ja raahata ne pois pitkäaikaisista kliseistä. TC
4) ’Robbers’
Toinen balladi Healyn emosydämen syvyyksistä, ’Robbers’ on The 1975:n puhtainta kyynelehtimistä. Se on varustettu Hollywood-kelpoisella musiikkivideolla ja maalaa kuvan nuoresta rakkaudesta, joka on yhtä kipeän vilpitön kuin teini-ikäiset tunteet itse. Sytyttimet ylhäällä, kaverit olkapäillä – se on festivaaliklassikko, ja tuo vyöllä lausuttu ”babe, you look so cool” on täydellinen annos puoli-ironista teinitunnetta, josta Healy on tullut tunnetuksi. TC
3) ’Sex’ (EP-versio)
Sorry to get all ’the old stuff is better’, mutta ”Sexin” debyyttiä edeltävässä versiossa on karhea loistokkuus, jota ei voi sivuuttaa. Amerikkalaistuneimpia pop-punk-vaikutteitaan valjastava ’Sex’ on kolmeminuuttinen myrskykeikka, jossa on massiivinen, post-rockmainen keskikahdeksikko. Nuo alussa olevat kireät soinnut riittävät herättämään jopa kaikkein kypsimmän ’75-fanin manian; on syy, miksi se päättää heidän settinsä vielä tänäkin päivänä. Punkmainen, nuorekas ja röyhkeän viehättävä ”hänellä on kuitenkin poikaystävä”-koukku on täydellinen takaisku teini-ikään, jonka me kaikki varmasti mieluummin unohtaisimme – sen sijaan The 1975 rohkaisee meitä omaksumaan sen. TC
2) ’The Sound’
Kun tuli aika, että nykyään kriittiset rakkaat soittavat tämän kappaleen livenä The Britsissä vuonna 2017, tuntui sopivalta, että he saivat pienen piikin vihaajia kohtaan. Kun he esiintyivät, useat bändiä kohtaan esitetyt kritiikit – mukaan lukien kolhut heidän ”epäuskottavista emo-sanoituksistaan” ja ehdotukset siitä, että he olivat ”pinnallisia” ja ”epävireisiä” – vilkkuivat kansakunnan televisioruuduilla osoittaakseen, kenellä oli viimeiset naurut. ”The Soundista” on siis tullut tietoinen juhla bändille, joka on pysynyt uskollisena sille, missä se on hyvä – kirjoittamaan radiosäveliä ja nauramaan samalla – ja se vahvistaa tätä leikkisää asennetta hohtavalla pop-tuotannolla. TS
1) ’Love It If We Made It’
Vähän moni kappale onnistuu vangitsemaan kulttuurisen hetken yhtä hyvin kuin ’Love It If We Made It’. Se on tilannekuva nykypäivästä, Twitterin sulamisista polttaviin iltapäivälehtien otsikoihin, huumetottumuksista nuoriin, kuolleisiin räppäreihin, ja sen sanoitukset kattavat koko nykyajan tietoisuuden vain neljässä minuutissa. The 1975 ei ole peitellyt haluaan luoda jotain lainausmerkeiltään tärkeää, ja lähes jokaisessa haastattelussa Healy puhuu itsensä ja bänditovereidensa toiminnasta ja kulttuurin tarpeellisuudesta maailmassa, jossa elämme.
”Love It If We Made It”-kappaleella kaikki nuo suuret ajatukset kuitenkin toteutuivat – se on kappale, joka tuntuu ajankohtaiselta mutta ei heitteillejätetyltä, tärkeältä mutta ei liian älykkäältä, ja se on todiste siitä, että The 1975 on todella nerokas bändi, tykkäsipä mörökölli setäsi Healyn hiustenleikkuusta tai ei. TC