Esittely
Olkapään irtoamiset ovat suhteellisen yleisiä vammoja. Erotus tapahtuu solisluun (solisluun) ja lapaluun (acromion) välillä – acromioclavicular (AC) -nivelen vamma. Nämä vammat ovat lähes aina seurausta traumasta, joko suorasta iskusta olkapäähän tai kaatumisesta ojennettuun käteen. Nämä vammat ovat yleisiä urheilutoiminnassa
Suorat iskut olkapäähän voivat aiheuttaa AC-erotuksen
Anatomia
Olkapää toimii rintakehän ja käsivarren välisenä yhteytenä. Solisluu toimii olkaluuhun (lapaluu) liitettynä tukijalkana. Lapaluu niveltyy olkaluun kanssa ja vastaa noin 70 prosentista olkapään liikkeistä (loput liikkeistä tapahtuu lapaluun ja rintakehän välillä). Olkapää koostuu kolmesta luusta: olkavarren luusta (humerus), lapaluusta (scapula) ja solisluusta (clavicula).
Oikea olkapää edestä katsottuna, jossa näkyvät solisluu, humerus ja scapula.
Olkavarren ja scapulan välissä tapahtuva liike on vakaa liukupinta bursaalirakenteiden päällä eikä se ole taipuvainen sijoiltaanmenoon. Olkaluun ja lapaluun välisessä nivelessä on kuitenkin vain vähän luista stabiliteettia. Tämä johtuu siitä, että olkavarren kuula on suuri ja lapa on pieni lapaluun puolella – ajatellaanpa, että golfpallolla on vain vähän vakautta tiillä.
Sisempi lihaskerros antaa olkapäälle vakautta ja liikettä olkapään korkeuden yläpuolella, ja sitä kutsutaan kiertäjäkalvosimeksi (rotator cuff) – neljän lihaksen sarja
Deltoideuksen alapuolella olevat lihakset – kiertäjäkalvosin selästä ja edestä katsottuna
Kiertäjäkalvosinlihakset aktivoituvat erityisesti olkapään korkeuden yläpuolisissa toiminnoissa. Nämä lihakset tuottavat voimaa tehokkaaseen toimintaan pään yläpuolella. Kiertäjäkalvosimen repeämät johtavat kipuun ja toimintahäiriöihin.
Nivelsiteet, jotka pitävät solisluun kiinnittyneenä lapaluuhun, ovat tärkeimmin korakoideumin ja solisluun välissä. Konoidi- ja trapezoidiligamentit ovat vakauden kannalta tärkeimmät ligamentit.
Vasemmasta olkapäästä edestä katsottuna näkyvät konoidi- (vaaleanpunainen) ja trapezoidiligamentit (keltainen), jotka ulottuvat korakoidiproteesista solisluuhun. Akromioklavikulaarinen (vihreä) ligamentti (vihreä) antaa paljon vähemmän vakautta AC-niveleen.
Siten olkapään irtoaminen ei ole olkanivelen vamma. Vamma kohdistuu AC-niveleen ja niveltä stabiloiviin nivelsiteisiin.
Olkapään irtoamiset johtuvat stabiloivien nivelsiteiden vammoista. Huomaa AC-vamma ei vahingoita akromioklavikulaariligamenttia.
Diagnoosi
Oireet
Potilaat raportoivat tyypillisesti kipua ja epämuodostumaa AC-nivelen vamman jälkeen. Käsivarsi ei tyypillisesti ole mukava roikkua, ja monet potilaat tukevat käsivartta – siksi tarvitaan slingiä. Deformiteetin määrä korreloi irtoamisasteen kanssa, joka luokitellaan 1-6.
Olkapään irtoamisoireiden luokittelujärjestelmä
Kirurginen tutkimus
Potilaan oireiden selvittämisen jälkeen käydään läpi potilaan asiaankuuluva sairaushistoria ja perhehistoria. Olkapään liikelaajuus mitataan useissa tasoissa. Olkapään voimaa vastaliikkeissä testataan. Määritetään epämuodostuman sijainti ja suoritetaan raajan neurologinen ja verisuonitutkimus. Niska tutkitaan sen määrittämiseksi, voiko sen yläpuolella oleva hermoisku aiheuttaa olkapään kipua ja toimintahäiriöitä.
Kuvantamistutkimukset
Arvioinnissa käytetään yleensä olkapään röntgenkuvia. Vaikka röntgenkuvat eivät kuvaa kiertäjäkalvosimen pehmytkudosta, ne voivat antaa lisätietoa niveltulehduksen, murtuman tai sijoiltaanmenon olemassaolosta.
Punainen nuoli osoittaa oikean olkapään olkavarren irtoamisen – kontrastina kontralateraalinen normaali olkapää.
Lisäkuvantaminen, kuten magneettikuvaus tai tietokonetomografia, voi olla hyödyllistä lisätietojen saamiseksi, mutta niitä ei yleensä tarvita.
Hoito
ei-operatiivinen
Kuten yllä olevassa kuvassa on käsitelty, useimmat olkapään irtoamiset, jotka ovat matala-asteisia ja vastaavat luokitusjärjestelmässä arvoja 1-3, eivät vaadi leikkausta. Nämä vammat immobilisoidaan mukavuuden vuoksi, ja kun mukavuus on saavutettu, aloitetaan kuntoutusohjelma. Potilaita opastetaan liikelaajuuteen ja lisätään voimaharjoittelua. Nämä ohjelmat voidaan usein toteuttaa kotona. Toipuminen ja paluu urheiluun vaihtelee, mutta vaihtelee 8-16 viikon välillä.
Operatiivinen
Korkeamman asteen vammat (4-6) vaativat yleensä leikkauksen. Voidaan käyttää useita leikkaustekniikoita, mutta kaikissa keskitytään anatomian palauttamiseen ja nivelsidekompleksin uudelleenrakentamiseen. Leikkaukset edellyttävät tyypillisesti korakoklavikulaaristen nivelsiteiden korjausta tai rekonstruktiota. Tyypillisesti näitä korjauksia täydennetään kiinnittämällä ne ompeleilla, ankkureilla tai ruuveilla.
Kiertäjäkalvosimen rekonstruktio, jossa käytetään ompeleita ja modifioituja ankkureita
KATSO ANIMOITU KIRURGINEN VIDEO Kiertäjäkalvosimen repeämän hoitamisesta
Tiheästi tällaiset korjaukset voidaan tehdä avoleikkauksena alueellista anestesiaa tai nukutusta käyttäen. Verenhukka tämäntyyppisessä leikkauksessa on tyypillisesti minimaalinen, eivätkä useimmat potilaat tarvitse verenohennuslääkitystä.
Kuntoutus
Leikkauksen jälkeen käsivarsi pidetään liikkumattomana slingissä haavan paranemisen mahdollistamiseksi. Potilaat raportoivat kivusta leikkauksen jälkeen, mutta kipu yleensä paranee, ja multimodaalisten kiputekniikoiden hyödyntämisen on osoitettu parantavan potilaiden tuloksia. Yökipu on tyypillisesti ongelmallisinta, mutta multimodaaliset kipuohjelmat, lämpö ja kohotettu makuualusta voivat parantaa tätä vaikeutta.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että potilaat voivat menestyksekkäästi kuntouttaa olkapäätään itsenäisesti kotona. Potilaita ohjataan yleensä terapiaohjelman läpi ja heidät vieroitetaan slingistä ensimmäisten 8-12 viikon aikana. Jänteen sisäänkasvuun tarvitaan tyypillisesti 4 kuukautta ja potilaat, vaikka suora nivelsiteen korjaus voi tapahtua hieman aikaisemmin. Jatkuva liike- ja voimaharjoittelu mahdollistaa muodon paranemisen jopa 1 vuoden ajan leikkauksen jälkeen.