Kuuban vallankumous

Keskeiset faktat ja yhteenveto

• Yhdysvallat oli ollut vahvasti mukana Kuubassa siitä lähtien, kun se otti saaren haltuunsa Espanjalta espanjalais-amerikkalaisessa sodassa vuonna 1899.
• S:n sekaantuminen Kuuban elämään oli johtanut amerikkalaisvastaisten tunteiden kasvuun, mikä ilmeni usein hallitsevan hallinnon vastustamisena.
• Fulgencio Batista oli noussut Kuuban presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 1940. Kun hän asettui uudelleen ehdolle vaaleissa vuonna 1952, hän päätti välttää tappion kaatamalla hallituksen.
• Nuori lakimies Fidel Castro oli asettunut ehdolle edustajainhuoneeseen vuoden 1952 vaaleissa. Hän yritti vastustaa Batistan vallankaappausta laillisin keinoin, mutta epäonnistuttuaan hän lupasi kaataa Batistan aseellisella vallankumouksella.
• 26. heinäkuuta 1953 Castro johti pientä ryhmää vallankumouksellisia hyökkäyksessä armeijan kasarmille. Hyökkäys oli katastrofi, ja suurin osa hänen seuraajistaan kuoli tai jäi vangiksi. Castro ja hänen veljensä Raúl pidätettiin ja vangittiin.
• Vuonna 1955 Castron veljekset vapautettiin vankilasta. He lähtivät maanpakoon Meksikoon, jossa he liittyivät muiden kuubalaisten vallankumouksellisten ja argentiinalaisen Ernesto ”Che” Guevaran kanssa suunnitellakseen hyökkäystä Kuubaan.
• 2. joulukuuta 1956 Fidel Castro ja 81 muuta henkilöä rantautuivat Kuubaan Granma-nimisellä jahdilla. Kuuban armeija murskasi hyökkäyksen, ja eloonjääneet pakenivat Sierra Maestran vuoristoon aloittaakseen sissikampanjan.
• Muutkin ryhmät toimivat aktiivisesti Batistan hallintoa vastaan. 13. maaliskuuta 1957 Havannan presidentin palatsiin hyökkäsi vallankumousdirektoraatti, pääasiassa opiskelijoista koostunut ryhmä.
• Batistan vastaus hänen hallintonsa haasteisiin oli sananvapauden ja kokoontumisvapauden keskeyttäminen.
• Heinäkuussa 1958 Batista aloitti sotilaallisen kampanjan Fidel Castron ryhmää vastaan, joka tunnettiin nimellä 26. heinäkuuta -liike.
• Hallituksen joukot kukistivat Castron sissit La Platan taistelussa (11.-21. heinäkuuta 1958).
• Vaikka Batistan armeija saavutti voiton Las Mercedeksen taistelussa heinäkuun lopulla 1958, armeijan komentaja antoi kapinallisten paeta takaisin vuoristoon.
• 21. elokuuta 1958 Castron joukot nousivat vuorilta ja alkoivat edetä pohjoiseen valloittaen samalla kaupunkeja.
• Presidentinvaalit pidettiin marraskuussa 1958, kun Batista oli lykännyt niitä maaliskuussa. Batistan valitsema ehdokas voitti massiivisen vaalivilpin jälkeen, mikä sai kannatuksen Batistalle käytännössä katoamaan.
• 30. joulukuuta 1958 Che Guevaran vallankumousjoukot suistivat Santa Clarassa raiteiltaan ja kaappasivat junan, joka kuljetti hallituksen joukkojen kipeästi tarvitsemia aseita.
• Uudenvuodenpäivänä 1959 Batista luopui lopulta vallasta Kuubassa ennen kuin pakeni maanpakoon.
• Che Guevara johti vallankumoukselliset joukot Kuuban pääkaupunkiin Havannaan 3. tammikuuta 1959. Viisi päivää myöhemmin Fidel Castro liittyi hänen seuraansa ja perusti väliaikaisen hallituksen, jonka pääministerinä hän itse toimi.
• Castro suoritti väkivaltaisia kostotoimia Batistan liittolaisiksi katsottuja vastaan. Monet kuubalaiset lähtivät maasta.
• Fidel Castron nousu johti suhteiden täydelliseen katkeamiseen Yhdysvaltoihin ja Kuuban liittoutumiseen kommunistisen Neuvostoliiton kanssa.

Historiallinen tausta

Vuodesta 1492 vuoteen 1899 Kuuba oli ollut Espanjan Karibianmeren aluetta. Saarivaltio kävi peräkkäisiä itsenäisyyssotia Espanjaa vastaan, ja kolmanteen konfliktiin osallistui Yhdysvallat, ja se tuli tunnetuksi nimellä Espanjan-Amerikan sota.

Espanjan tappio tuossa sodassa merkitsi sitä, että Kuuba vapautui Espanjan vallan alaisuudesta, mutta se jäisi Yhdysvaltojen hallinnoitavaksi kolmeksi vuodeksi, vuoteen 1902 saakka. Tuona aikana tehtiin parannuksia julkisiin töihin ja terveydenhuoltohankkeisiin, ja amerikkalaiset yritykset asettuivat Kuubaan. Vaikka Kuuba itsenäistyi vuonna 1902, Yhdysvallat oli edelleen vahvasti mukana maassa ja saattoi jopa päättää puuttua tilanteeseen sotilaallisesti, jos se katsoi sen tarpeelliseksi. Kuubassa toimivat amerikkalaiset yritykset alkoivat hallita maan vientiä, minkä vuoksi Kuuba oli lähes riippuvainen yhdestä sadosta (sokeri) ja yhdestä markkina-alueesta (Yhdysvallat). Myös järjestäytynyt rikollisuus löysi kotinsa Kuubasta, joka sijaitsee kätevästi lähellä Floridaa ja matkalla Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Kuuban presidentit olivat usein korruptoituneita, minkä vuoksi siellä oli usein kansannousuja ja vallankaappauksia. Vuonna 1940 presidentiksi valittiin armeijan upseeri Fulgencio Batista. Ensimmäisellä kaudellaan hän oli edistyksellinen johtaja, joka lupasi ylläpitää demokratiaa ja parantaa kuubalaisten elintasoa. Batista ei osallistunut vuoden 1944 vaaleihin, vaikka hänen valitsemansa ehdokas hävisi. Kun Batista asettui ehdolle vuoden 1952 presidentinvaaleissa, hän ymmärsi, ettei hän voittaisi. Sen sijaan hän teki vallankaappauksen ja otti vallan itselleen. Vuonna 1952 edustajainhuoneen paikkaa tavoitteli myös nuori asianajaja Fidel Castro. Kun Batista perui vaalit, Castro yritti tuomioistuinten avulla kaataa hänet vallasta. Kun nämä yritykset epäonnistuivat, Castro päätti, että hänen oli käynnistettävä aseellinen vallankumous vapauttaakseen Kuuban Batistan diktatuurista.

Vallankumous

Fidel Castro perusti veljensä Raúlin kanssa vuonna 1952 järjestön nimeltä ”Liike”. Vuoden loppuun mennessä sillä oli reilusti yli tuhat jäsentä ja asevarasto. Heinäkuun 26. päivänä 1953 Liike teki hyökkäyksen Moncadan kasarmille Santiago de Cubassa. Hyökkäykseen osallistuneista noin 160 vallankumouksellisesta lähes kaikki kuolivat tai jäivät vangiksi. Fidel ja Raúl Castro olivat niiden 20 kapinallisen joukossa, jotka pakenivat läheiselle Sierra Maestra -vuoristolle. Presidentti Batista sai kuitenkin karkurit nopeasti kiinni, ja Castrot vangittiin. Oikeudenkäynnissä Fidel Castro puhui useita tunteja puolustaakseen tekojaan ja tuomitakseen Batistan. Hänen loppusanansa olivat: ”Historia antaa minulle synninpäästön.”

Toisissa presidentinvaaleissa vuonna 1954 Batista valittiin asianmukaisesti ilman vastustusta. Huolimatta tavasta, jolla hän oli ottanut vallan, Yhdysvallat tunnusti Batistan hallinnon. Vaalien aikana Castron kannattajat olivat kampanjoineet hänen vapauttamisensa puolesta poliittisten vankien armahduksen yhteydessä. Batista katsoi nyt, että hänen asemansa oli niin vahva, ettei hänellä ollut mitään pelättävää Castron liikkeen taholta, ja hän suostui vapauttamaan Castron veljekset ja monet muut poliittiset vangit. Vankilasta toukokuussa 1955 vapautuvat Fidel ja Raúl Castro huomasivat, että heidän vapauksiaan Kuubassa rajoitettiin Batistan hallinnon aikana. Huolestuneina siitä, että heidät pidätettäisiin uudelleen, veljekset ja useat vallankumoukselliset toverinsa lähtivät maasta Meksikoon.

Meksikossa he tapasivat argentiinalaisen lääkärin Ernesto ”Che” Guevaran. Vallankumouksellisesta Guevarasta tulisi yksi heidän läheisimmistä työtovereistaan. Maanpaossa ollessaan Fidel Castro valmistautui palaamaan Kuubaan ja syrjäyttämään Batistan väkisin. Hän vieraili Yhdysvalloissa kerätäkseen rahaa kampanjaansa varten ja koulutti kapinallisjoukkonsa, joka nimettiin nyt 26. heinäkuuta -liikkeeksi Moncadan kasarmille tehdyn hyökkäyksen mukaan, taisteluun. Hän piti myös yhteyttä muihin vallankumousryhmiin Kuubassa, jotta ne voisivat koordinoida hyökkäyksiään mahdollisimman tehokkaasti.

25. marraskuuta 1956 Meksikosta lähti 82 heinäkuun 26. päivän liikkeen jäsentä Granma- jahdilla. Vene saapui 2. joulukuuta Playa Las Coloradasiin Kuuban lounaisosassa, ja kapinalliset suuntasivat välittömästi Sierra Maestran vuoriston suhteelliseen turvallisuuteen, josta käsin he pystyivät toteuttamaan sissikampanjan. Batistan joukkojen hyökkäykset pienensivät kuitenkin heidän määräänsä huomattavasti, ja vain neljäsosa alkuperäisestä hyökkäysjoukosta pääsi läpi. Molemmat Castron veljekset, Che Guevara ja Camilo Cienfuegos, olivat eloonjääneiden joukossa.

Kapinalliset ryhtyivät tämän jälkeen tekemään ryöstöretkiä paikallisia armeijan laitoksia vastaan ja värväämään uusia jäseniä liikkeeseen. Samaan aikaan muualla Kuubassa muut vallankumoukselliset solut harjoittivat hallituksen vastaista toimintaa. Maaliskuun 13. päivänä 1957 pääosin opiskelijoista koostunut Vallankumousdirektoraatti yritti rynnätä Havannan presidentin palatsiin salamurhatakseen Batistan. Hyökkäys epäonnistui, ja viranomaiset ryhtyivät hirvittäviin kostotoimiin.

Mikäli Batistan hallinto muuttui yhä sortavammaksi, Yhdysvaltojen tuki alkoi horjua. Castro kutsui toimittajia ja kuvausryhmiä vuoristokätköihinsä kertomaan maailmalle aatteensa oikeudenmukaisuudesta ja sai sympatiaa kaukaa Kuuban rajojen ulkopuolelta. Rahaa ja tarvikkeita ulkomailta alkoi löytyä Castrolle, ja jotkut ulkomaalaiset tulivat jopa Kuubaan taistelemaan Batistaa vastaan, erityisesti amerikkalainen William Morgan, joka nousi komendantiksi kapinallisjoukoissa, jotka taistelivat Escambray-vuoristossa Kuuban keskiosassa.

Vuoteen 1958 mennessä Batista tunsi paineet. Yhdysvallat oli lakannut lähettämästä hänelle aseita, ja hänen oli vaikea varustaa armeijaansa. Hän päätti yrittää murskata Castron lopullisesti ja käynnisti kesällä operaation Verano. Hallituksen joukot saartoivat Castron Sierra Maestran linnakkeen. Batista oli yliarvioinut siellä olevien kapinallisten määrän, joten hänen armeijansa oli heitä huomattavasti suurempi. Castron miehet ja naiset olivat kuitenkin siihen mennessä kokeneita sissitaistelijoita, jotka tunsivat maaston erittäin hyvin. Heillä oli paikallisten ihmisten verkostoja, jotka toimittivat heille tietoja armeijan liikkeistä ja suunnitelmista. Heinäkuun 11. päivänä 1958 hallituksen joukot aloittivat La Platan taistelun, tunkeutuivat vuoristoon mereltä etelään ja etenivät kohti Castron tukikohtaa. Castro oli kuitenkin valmiina, ja hän yllätti sotilaat matkalla väijymällä ja katkaisi heidän pakoreittinsä. Pataljoonan komentaja kieltäytyi antautumasta monien päivien ajan, mutta antautui lopulta Castrolle 21. heinäkuuta.

Armeijan komentaja, kenraali Cantillo, päätti yrittää houkutella Castron ulos käyttämällä toista pataljoonaa, jonka hän vetäisi strategisesti pois siinä toivossa, että kapinalliset asettaisivat jälleen väijytyksen. Tällä kertaa hallituksen joukot olivat valmiina, toinen joukko odottamassa yllätyshyökkäystä kapinallisia vastaan. Tämä oli Las Mercedeksen taistelu, joka alkoi 29. heinäkuuta 1958, ja tällä kertaa armeija todellakin voitti Castron sissit. Castro pelkäsi joukkojensa tuhoutuvan ja pyysi tulitaukoa, mutta neuvottelujen aikana hänen taistelijansa alkoivat kadota takaisin vuoristoon. Kun neuvottelut päättyivät, kenraali Cantillo valmistautui jatkamaan vihollisuuksia 8. elokuuta, mutta huomasi vihollistensa kadonneen. Batistan kikkailu oli epäonnistunut – Castro oli yhä vapaalla jalalla ja armeijan moraali oli riekaleina.

21. elokuuta 1958 Castro aloitti oman hyökkäyksensä. Vuoristosta tullessaan hän alkoi edetä pohjoiseen ja jakoi joukkonsa kolmeen kolonnaan Jaime Vegan, Che Guevaran ja Camilo Cienfuegosin johdolla. Vegan kolonnan pysäyttivät Batistan joukot, mutta kaksi muuta pääsivät Kuuban keskiosiin ja liittyivät muihin kapinallisryhmiin. Cienfuegos piiritti 19.-30. joulukuuta 1958 armeijan varuskuntaa Yaguajayssa. Kun varuskunta lopulta antautui ammusten puutteen vuoksi, Cienfuegosia ylistettiin ”Yaguajayn sankariksi”.

Samaan aikaan Che Guevara eteni Santa Claraan, jonne hän saapui 28. joulukuuta. Batista oli määrännyt kaupunkiin lähetettäväksi panssarijunan, joka kuljetti elintärkeitä aseita ja tarvikkeita. Santa Claran taistelun aikana Guevara onnistui taivuttamaan junaradan puskutraktorin avulla, jolloin hallituksen juna suistui raiteilta ja jäi kiinni. Batista tajusi, että hänen valtansa Kuubassa oli päättynyt, ja pakeni maasta 1. tammikuuta 1959. Tammikuun 3. päivänä Guevara ja Cienfuegos etenivät ilman vastarintaa Havannaan. Fidel Castro saapui 8. tammikuuta, ja Kuuban vallankumous oli valmis.

Castro hallitsi monta vuosikymmentä kommunistisena diktaattorina. Aluksi hän oli väittänyt, ettei ollut kommunisti, mutta tämä saattoi johtua siitä, että hän näyttäisi vähemmän radikaalilta kannattajiensa silmissä ympäri maailmaa, myös Yhdysvalloissa. Kun suhteet Amerikkaan katkesivat, Castro liittoutui Neuvostoliiton kanssa ja julisti Kuuban kommunistiseksi valtioksi. Vaikka Castro paransi terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuutta, hänen hallintonsa vastustajiin kohdistettiin väkivaltaisia kostotoimia, ja Kuuba köyhtyi syvästi.

Kronologia

1900-luvun alkupuoliskolla Kuubaa hallitsivat Yhdysvallat, ja sillä oli useita korruptoituneita presidenttejä. Vuonna 1952 Kuuban entinen presidentti Fulgencio Batista oli asettumassa uudelleen ehdolle, mutta koska hän pelkäsi häviävänsä, hän sen sijaan kaatoi hallituksen ja perui vaalit. Kun asianajaja Fidel Castro ei onnistunut kaatamaan Batistaa oikeudessa, hän päätti aloittaa aseellisen kapinan veljensä Raúlin kanssa. Castro vangittiin armeijan varuskuntaan 26. heinäkuuta 1953 tehdyn hyökkäyksen jälkeen, mutta vapautui vuonna 1955 ja lähti Meksikoon suunnittelemaan uutta kampanjaa Batistaa vastaan.

Täällä hän tapasi Che Guevaran, joka liittyi hänen 26. heinäkuuta -liikkeeseensä. Castro palasi Kuubaan joulukuussa 1956 ja lähti Sierra Maestran vuoristoon, jossa hän keräsi kannattajia ja teki pienimuotoisia ratsioita. Kesällä 1958 Batista käynnisti operaatio Veranon yrittäessään eliminoida Castron, mutta se epäonnistui. Tämän jälkeen Castro siirtyi hyökkäykseen, johti kannattajansa pois vuoristosta ja eteni pohjoiseen Kuuban läpi. Kapinallisten voitettua Yaguajayn ja Santa Claran taistelut joulukuussa 1958 Batista lähti Kuubasta. Fidel Castro muodosti uuden, kommunistisen hallituksen. Hänen liittoutumisensa Neuvostoliiton kanssa teki myöhemmin Kuubasta keskeisen osan kylmää sotaa.

Various, The Times Complete History of the World (Times Books, 2004)

Roberts, J.M., The Penguin History of the World (Penguin, 1992)

https://www.britannica.com/event/Cuban-Revolution

https://en.wikipedia.org/wiki/Cuban_Revolution

Kuvan lähde:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/76/Destruction_of_%22Maine%22%2C_Havana_harbor%2C_Cuba%2C_Spanish-American_War_1898_LCCN2013646059.jpg

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/dd/CheLaCoubreMarch.jpg

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/17/Fidel_Castro_under_arrest_after_the_Moncada_attack.jpg

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4d/Fidel_Castro_-_UN_General_Assembly_1960.jpg

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/33/LaCaballeriaCorrales.JPG/800px-LaCaballeriaCorrales.JPG